Katutason byrokraatti tarkoittaa suoraan asiakkaiden kanssa tekemisissä olevaa työntekijää. Katutason virkamiehet suorittavat ja/tai valvovat hallituksen lakien ja julkisen vallan edellyttämiä toimia turvallisuudesta koulutukseen ja sosiaalipalveluihin.[1][2]
Katutason byrokratian ja katutason byrokraatin käsitteen loi ensimmäisenä Michael Lipsky vuonna 1969[3]. Hän kirjoitti ”Politiikan toteuttaminen riippuu lopulta ihmisistä [katutason byrokraateista], jotka sen tosiasiassa toteuttavat”[3]. Lipsky myöhemmin julkaisi 1969 artikkelinsa kirjassa Theoretical Perspectives on Urban Politics (suomeksi Kaupunkipolitiikan teoreettiset näkökulmat)[4][5].
Myöhemmin teoksessaan Street-level bureaucracy, jonka ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1980, hän kuvaili katutason byrokratian ja katutason byrokraatin käsitteitä seuraavanlaisesti:
»Tämä kirja on osittain yksilön paikan etsimistä niissä julkisissa palveluissa, joita kutsun katutason byrokratioiksi. Näitä ovat koulut, poliisi- ja sosiaalivirastot, alioikeudet, oikeusaputoimistot ja muut virastot, joiden työntekijät ovat vuorovaikutuksessa ja joilla on laaja harkintavalta etuuksien myöntämisessä tai julkisten seuraamusten jakamisessa.”»
(Street-level Bureaucracy (2010), s. xi[6])
»Julkisen sektorin työntekijät, jotka ovat työssään suoraan tekemisissä kansalaisten kanssa ja joilla on huomattavaa harkintavaltaa työnsä suorittamisessa, työllistävät huomattavan määrän katutason byrokraatteja suhteessa siihen, mitä tässä tutkimuksessa kutsutaan katutason byrokraateiksi. Julkiset palveluvirastot, joiden henkilökunta muodostuu näistä katutason byrokraateista, luokitellaan tässä tutkimuksessa katutason byrokratioiksi. Tyypillisiä katutason byrokraatteja ovat opettajat, poliisit ja muu lainvalvontahenkilöstö, sosiaalityöntekijät, tuomarit, julkiset lakimiehet ja muut tuomioistuinten virkailijat, terveydenhuollon työntekijät ja monet muut julkiset työntekijät, jotka myöntävät pääsyn valtion ohjelmiin ja tarjoavat palveluja niiden puitteissa. Näissä tehtävissä työskentelevillä ihmisillä on yleensä paljon yhteistä, koska heidän työolonsa ovat analyyttisesti samanlaiset.
Tavat, joilla katutason byrokraatit tarjoavat etuja ja sanktioita, jäsentävät ja rajaavat ihmisten elämää ja mahdollisuuksia. Nämä tavat ohjaavat ja luovat sosiaalisen (ja poliittisen) kontekstin, jossa ihmiset toimivat. Näin ollen jokaiseen palveluetuuksien laajentamiseen liittyy valtion vaikutusvallan ja valvonnan laajentuminen. Katutason byrokraatit ovat julkisten etuuksien tarjoajina ja yleisen järjestyksen ylläpitäjinä poliittisen kiistan kohteena. He joutuvat jatkuvasti kärsimään palvelujen vastaanottajien vaatimuksista parantaa tehokkuutta ja reagointikykyä ja kansalaisryhmien vaatimuksista parantaa valtion palvelujen tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Koska katutason byrokraattien palkat muodostavat merkittävän osan hallituksen muista kuin puolustusmenoista, kaikki epäilyt hallituksen budjettien suuruudesta johtavat nopeasti huoliin näiden julkisten palvelujen laajuudesta ja sisällöstä. Lisäksi julkisten palvelujen työntekijät ovat laajentaneet ja vahvistaneet kollektiivista voimaansa niin, että julkisten palvelujen laajuutta koskevissa kiistoissa heistä on tullut merkittävä itsenäinen voima heidän asemaansa ja asemaansa vaikuttavien kiistojen ratkaisemisessa.”»
(Street-level Bureaucracy (2010), s. 3–4[7])
© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search